Näitä ihmeellisiä sattumia tapahtuu joka vuosi.
Tänä vuonna mm.
1.
Olin juuri hakenut kuorman kuusia, koska 2 - 2,5 metrin kapeat kuuset olivat vähissä.
Puhelin soi. Jutellessani Reinon kanssa huomasin Tarmon tuovan sisään kuusta,
jonka Reino tulisi valitsemaan. Reino lupasi lähteä saman tien hakemaan kuusta.
Meille tuli kiire saada kuusi jalkaan, että se on esittelykunnossa.
Reino saapui ja heti sisälle tultuaan totesi, siinähän se Tiinan kuusi on.
Laitoimme kuusen verkkoon. Aikaa siitä kun kaadoin kuusen, siihen että se oli
pakattuna valmiina lähtemään, ei kulunut varmaankaan puolta tuntia.
2.
Vielä nopeammin kuusi oli valittuna muutama vuosi sitten:
Olin hakemassa serbiankuusia, kun huomasin auton kääntyvän meille päin.
Ajattelin ehtiväni kaataa vielä yhden kuusen. Ehdittyäni kuusen luo kuulin miten puhelin
alkoi soida. Kaadoin kuusen nopeasti ja vastasin.
Eija siellä pihalla kyseli missä olin. Kerroin olevani hetken päästä myyntipaikalla.
Tiesin jo siinä vaiheessa, että juuri kaatamani kuusi olisi Eijan valinta.
Sisältä ei ollut löytynyt ihan sitä oikeaa, joten Eija kysyi, mitä minulla oli siinä kuormassa.
Tahallani otin ensin sen toisen kuusen, jonka olin ehtinyt kaataa.
Kaunis sekin oli, muttei vielä se oikea. Nostaessani viimeistä kuusta esiin tuskin olin
saanut sitä kunnolla pystyyn, kun Eija jo totesi, siinä, se on siinä.
Tuskin 10 minuuttia siitä, kun kuusi kaatui, se oli pakattuna ja varustettuna nimilapulla Eija H.
3.
Muutama vuosi sitten Reino soitteli ja kyseli, että onkohan heidän kuustaan jo tuotu
siihen sisälle. Katselin hetken ympärilleni ja totesin, kyllä, tuossa se näkyy olevan.
Sovittiin että he tulevat yhdessä Tiinan kanssa myöhemmin illalla.
Siirsin kuusen vähän taka-alalle varustettuna nimilapulla Tiina S. Lapun käänsin
kuitenkin niin, ettei se heti olisi näkynyt.
Kuusenhakijat saapuivat. Tiina kierteli vähän aikaa ja totesi, tämä, se on tämä.
Käänsin nimilapun näkyviin ja siinähän luki tietenkin Tiina S. Tiina ei varmaan tänä
päivänäkään usko, että olin laittanut siihen lapun jo yli tunti ennen hänen tuloaan.
Reino totesi kuusta pakatessa huomanneensa heti sisälle tultuaan juuri tämän kuusen ja
tietäneensä, että valinta päätyisi siihen.
4.
Tämä sattuma voisi myös olla tarina, koska sillä on Avainsana - Ikinä.
Maanantaina 22.12. kello oli varmaan jo lähempänä viittä iltapäivällä. Pihalle ajoi pariskunta pieni 3 - 4 vuotias poika mukanaan. Huomasin heti, että tarkoitus oli mennä vielä kuusenhakuretkelle, vaikka oli jo pimeää. Isännällä oli otsalamppu päässä ja muutenkin perhe oli lämpimästi pukeutunut. Kysyin, tuliko oma sahakin mukaan, vastaus oli kyllä. Kysymykseen, entä makkarat, vastaus oli jälleen myönteinen. Lupasin välittömästi käydä laavulla lisäämässä puita. Kerroin vielä ennen lähtöäni, mistä löytyy kauniita 2 - 2,5 metrisiä kuusia.
Laavulla käytyäni kävin pikaisesti sisällä syömässä. Ulos tullessani Tarmo oli jo pakannut kuusen ja se oli kärryillä valmiina.
Lupasin lähteä oppaaksi laavulle. Matkalla totesin, että heillä oli hyvä onni,
sillä taivas oli pilvien peittämä. Pilvisellä ilmalla toisella puolella jokea oleva kasvihuone valaisee tienoomme tarunomaiseksi, ehkä jopa hieman aavemaiseksi. Matkalla laavulle esittelin vielä Heikin tekemän Merenneidon. Perheen äiti totesi, eikö se ole Joenneito. Pakko oli myöntää, että niinhän se on.
Laavulle päästyämme kerroin, mistä löytyy puita lisää, sanoin myös, että saatte olla aivan rauhassa, sillä tuskin sieltä enää ketään tulee. Ennen lähtöäni isäntä totesi vielä, ettei hän ollut nähnyt ikinä niin siistiä myyntipaikkaa missään. Kiitin kehuista ja poistuin.
Ylhäällä hallilla Tarmo ei ollut vielä ehtinyt lähteä kotiin, niinpä kerroin hänelle kehuista.
Tarmo muisteli miehen ainakin kahteen kertaan kehuneen siisteyttä. Kiitos ja kumarrus Tarmolle. Itse yritän harjata vain isommat havut pois päivän aikana, illalla toki teen vähän paremman siivouksen seuraavaa päivää varten.
Sattuman tästä jutusta tekee yksi juttu. Olen nimittäin aika varma, että mies oli kuusikaupan ammattilainen, kävi vakoilemassa, miten laitan kuuset esiin ym.
5. Peukutus
Käytössäni on vähä-älypuhelin, jossa kaikki hymiöt eivät näy oikein. Sain viestissä kaksi laatikkoa, suorakaiteen muotoisia, ihmettelin mitähän ne tarkoittavat.
Muistin lähettäneeni eteenpäin viestin, jossa oli myöskin laatikoita. Luulin poistaneeni ne kaikki, mutta ilmeisesti muutama oli jäänyt. Kaverilta tuli viesti takaisin: pönttö mikä pönttö?
Vastasin ensin saamaani laatikkoviestiin kaverin sanoilla. Hetken päästä tuli uusi viesti: mitä tarkoitat? Koska viestin lähettäjä oli tuttu, soitin hänelle saman tien ja kerroin, että sain vain kaksi suorakaiteen muotoista laatikkoa, enkä ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Tarkoitus oli peukuttaa, kuului vastaus.
Saattaa olla, että sain toisetkin kaksi peukkua aiemmin. En ymmärtänyt niiden tarkoitusta, joten poistin ne saman tien. Jälkeenpäin harmittelin, miksen selvittänyt keneltä ne tulivat.
6. Penkinlämmitys
Tämä tapahtui kesällä jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, lämmintä oli yli kaksikymmentäviisi
astetta. Olimme olleet Loimaalla seuraottelussa, eli yleisurheilukisoissa. Paluumatkalla ihmettelin,
kylläpä aurinko on lämmittänyt etupenkin tosi lämpimäksi. Mennessä jouduin jättämään auton
sellaiseen paikkaan, jossa aurinko paistoi suoraan etupenkkeihin. Kuvittelin tietysti sen olevan syy
siihen, että olo oli vähän tukala. Vilkaistessani taustapeiliin huomasin poikien takapenkillä olevan
liian syyttömän näköisiä ja mieleeni tuli ajatus, pojat penteleet ovat laittaneet penkinlämmittimen
päälle. Niinhän se olikin ja vielä täysillä, ei ihme että oli tukalaa. Laitoin tietenkin lämmittimen pois
päältä, olo alkoi helpottaa saman tien. No hetken päästä tuli sellainen olo, että taas kuumottaa.
Taas oli penkinlämmitin päällä. Loppumatkan pidin huolen siitä, että kytkin pysyi pois päältä.
Tänä vuonna Nokialla kylässä poiketessani kysyin Samulilta, kumpi sen silloin päälle laittoi. Vastaus
kuului: vuorotellen, kumpi sai huomaamatta laitettua.
7. Rubikinkuutio
Nyt mennään vielä enemmän vuosissa taaksepäin, varmaan yli kaksikymmentä vuotta.
Olin saanut Rubikinkuution joululahjaksi, sitä tuli iltasella koottua. Lapsilla oli lupa käännellä sitä
kuudesta kahdeksaan kertaan eri suuntiin. Kokoamista ei ollut lupa tehdä. Yleensä kokosin sen alle
minuutissa - kaikki sivut takaisin ennalleen. Jos lapset olivat paljon yrittäneet koota sitä, silloin
saattoi mennä yli minuutti.
Yhden kerran kävi kuitenkin niin, ettei kokoaminen enää onnistunutkaan yhdessä illassa. Taisi
lopulta mennä koko viikko, tunnin verran uutisia katsellessa sitä aina yritin koota. Lopulta tuli
mieleeni, että nyt tässä on kyllä joku jekku. Aloin katsoa tarkemmin väritarroja. Huomasin lopulta
kahden tarran olevan hieman vinossa. Mahdotontahan kuutiota oli saada koottua, sillä värit olivat
vaihtaneet paikkaa.
Nokialla kysyin myös tästä tempauksesta: kukahan se oli, tytöt vai sinä ?
No minähän se olin, kuului vastaus.
