Ei vaiskaan, vaan oli tosi kylmä, ainakin 24 astetta pakkasta, perjantai-ilta, kello varmaan lähempänä ilta kahdeksaa. Olin vielä valoisassa hallissa - niin kuin itse mainostan - valmistelemassa sisätiloja seuraavaa päivää varten. Puhelin soi ja vastasin. Menin ensin vähän hämilleni, sillä puhelu alkoi moitteella: Missä ihmeessä olet? Olen ainakin puoli tuntia odottanut, että tulet paikalle, minulla on kuusi valittuna ja rahat tässä valmiina, mutten tiedä mihin ne laitan.
Katselin ympärilleni, en nähnyt ketään, enkä kuullut kenenkään puhuvan. Hämilläni ymmärsin sentään kysyä, missä soittaja itse oli. No, hän olikin Turussa, yhden ison marketin kulmalla, missä oli kuusia myynnissä. Merkitsin myös jälleenmyyjille menevät kuuset, silloinkin, noin kymmenen vuotta sitten, omalla tuottajanauhalipukkeella. Asiakas oli huomannut nauhan ja siinä olevan nimeni sekä puhelinnumeron. Koska mitään muutakaan yhteystietoa ei ollut, hän soitti ainoaan numeroon mikä hänellä oli.
Hetken mietittyäni, kysyin....missä hän asui ? Kuultuani että Aurassa, jatkoin.... Jätä kuusi siihen ja tule huomenna hakemaan kuusi täältä Marttilasta, saat kuusen puolella hinnalla, mikäli teet kuusenhakuretken. Sovittiin kellonaika milloin voisi tulla. Lauantaina täsmälleen sovittuna aikana hän saapui miehensä kanssa. Tuskin sisälle päästyään hän jo totesi, se on tuossa, tuo kuusi on juuri sellainen, kuin hän aina on haaveillut. Ei puhettakaan, että heitä olisi saanut lähtemään pidemmälle kuusenhakuretkelle.
Esittelin vielä kuusenjalan ja eihän pariskunnalla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa myös se. Kuusi, jonka nuori nainen valitsi, omasi aika paksun tyven, varmaan yli kymmenen senttiä. Kerroin vielä miten kuusi kannattaa sulattaa näin kylmällä ilmalla, viileässä tilassa, tyvi vesiastiassa. Oleellista on myös sahata tyvestä pieni pala ennen vesiastiaan asettamista. Hoito-ohje vielä käteen ja Hyvän Joulun toivotukset molemmin puolin.
Miehen viedessä edellä kuusta peräkärrylle, huomasin käden liikkeen, nainen pyyhkäisi ulos mennessään molempia silmäkulmiaan. Minä tietenkin perään ja kysymään.....mikä hätänä???
Kysymykseeni, mikä hätänä, mitä tein väärin, nuori nainen vastasi itkuisella äänellä, et tehnyt mitään väärin, vaan kaiken oikein. Hän jatkoi....En ole ikinä saanut näin hyvää palvelua, enkä tule saamaankaan, ei ikinä.
Nyt jouduin minäkin jo pyyhkimään kämmensyrjällä silmäkulmiani ja kaivamaan serlanpalan taskusta.
Lyhyt halaus, kevyt rutistus ja hän lähti kohti autoa.
Perään taisin huikata vielä, tervetuloa ensi vuonna.
II Tarina Tämän tarinan avainsana = Tapanila
Tämä tapahtui samana iltana kuin ensimmäinenkin tarina. Pakkanen oli jopa kiristynyt muutaman asteen. Jälleen puhelin soi, aikaa oli kulunut edellisestä puhelusta ehkä puoli tuntia.
Puhelu alkoi moitteilla ja ihmettelyllä, missä hiivatissa olin. Tälläkin soittajalla oli kuusi varattuna sekä rahat valmiina. Voisinko heti tulla ottamaan ne? Kysyin jälleen, missä asiakas oli, sillä ei ainakaan samassa hallissa kuin minä. Vastaus kuului, no täällä Tapanilan torilla tietenkin, sinun kuustasi tässä pitelen.
Yritin selittää, että kuusi on minun kasvattamani, mutta oma myyntipaikkani on Marttilassa, enkä pysty tällä kertaa auttamaan. Jälleen ainoa yhteystieto oli kasvattajanauha kuusessa. Missään ei puhelinnumeroa näkyvissä, eikä minkäänlaista muutakaan tietoa myyjästä. Kysyin vielä, oliko hänellä asiaa Turun suuntaan viikonvaihteessa. Ei ollut, keskiviikkona kyllä olisi ollut, mutta silloin olisi jo liian myöhäistä.
Kotona oli annettu ohjeet, että kuusi oli tuotava juuri sinä päivänä, jotta ehtii sulamaan viileässä tilassa vuorokauden ennen sisälle vientiä. Muistutin vielä, että pieni siivu tyvestä täytyy sahata ennen sulamaan laittamista. Puolessa tunnissa kotimaiseen metsäkuuseen tulee pihkaa niin paljon, ettei se pysty imemään enää vettä. Onneksi Joulupuuseuran kasvattajanauhassa on hoito-ohjeista tiivistelmä, omaa hoito-ohjetta en pystynyt antamaan.
Puhelu kesti arviolta kymmenen minuuttia, sinä aikana ei ketään myyjää vielä näkynyt. Hyvän Joulun toivotusten jälkeen lopetimme puhelun. Mitenkähän kylmä hänellä mahtoi ollakaan ulkosalla pienessä viimassa, minä sentään olin suojassa ainakin tuulelta. Lähdin saman tien sisään ja saunaan, onneksi vaimo oli laittanut sen lämpiämään, silloin vielä Maija, nykyään Kuusi-Maija, ainakin Joulun aikaan.
III Tarina Tämän tarinan avainsana = Työtön
Matti kertoi pelänneensä, että joku käy tekemässä metsätyöt hänen palstallaan sillä aikaa, kun hän käy päivätöissä. Lehdessä oli lukenut työttömyydestä.
Ei ollut kukaan käynyt tekemässä, joutui hän toteamaan palstalle palattuaan.
Mieleeni tuli tämä Matin kertomus tänä aamuna, koska eilen oli jäänyt klapien pussitus kesken. Pakko oli mennä tänään jatkamaan, olinhan luvannut olla Loukinaisissa aamu yhdeksältä.
Jännittyneenä avasin liukuovea toivoen mielessäni, kunpa joku olisi käynyt pussittamassa loput klapit. Harmi, työmaa oli ihan samanlainen, kuin eilen illalla sieltä lähdettyäni, harmi.
IV Tarina Tämän tarinan avainsana = Petos
Joulukuusiin liittyy tämäkin juttu, vaikka tapahtuikin syksyllä.
Saattoi olla polttopuiden kanssa touhutessa, kun Tuomas ykskaks totesi naama peruslukemilla:
– Sinä Heimo sitten jo toisen kerran petit minut.
Suuni varmaan loksahti auki, sillä tämä toteamus tuli niin yllättäen, ikään kuin puun takaa.
Tuomas jatkoi:
– Ennen joulua vein kuusen sisälle, kaikki kehuivat kuusta, eli kaikki hyvin. Joulun jälkeen siirsin
kuusen ulos parvekkeelle jalkoineen päivineen, edelleen kaikki hyvin. Kesällä heinäkuussa hoksasin
niin kuin pari vuotta aiemminkin, että kuusi voi hyvin ja mieleeni tuli, että nyt varmaan saan vietyä
kuusen seuraavana jouluna uudestaan sisälle. Mutta mitä vielä, elokuun lopulla alkoivat neulaset
varista ja minun täytyi viedä kuusi pois terassilta. Eli tosiaan sinä Heimo petit minut jo toisen
kerran....